Tämän kirjan ostin sähköisenä ja luin pädillä kindleapissa. Tartuin tähän koska tämä on mainittu niin useasti eri podcasteissa, että halusin tietää mistä oli kyse. Kirja oli nopealukuinen, sillä jokaisella sivulla oli vain yhden viisauden verran tekstiä.
Vaikea sanoa mitään tästä kirjasta koska en muista siitä kuin yhden jutun jonka allekirjoitan.
Vastustus on voimakkaimmillaan loppusuoralla.
Editoin samaan aikaan E:n viimeisiä sivuja ja joka hetki teki mieli heittää koko projekti roskiin.
Ann Lamottin Bird by Bird on toinen kirja jonka nappasin koska podcasteissa mainittu toistuvasti. Parikymmentä vuotta vaha kirjoitusopas. Jos olisin lukenut tämän kun se ilmestyi (tai ensimmäisenä oppaana), olisin ehkä saanut siitä enemmän irti. Nyt ne samat viisaudet on tullu kuultua muissa oppaissa.
Tätä kirjaa luin pitkään vaikka onkin todella lyhyt. Tuntui vain siltä, että vaikka miten luen teksti ei edennyt. Sanat hyppi riveillä ja jouduin lukemaan samat rivit monta kertaa. Sitten tajusin pistää silmälasit päähän. Kai se teksti oli juuri sen verran pientä, että lasit tuli tarpeeseen.
Tätä kirjaa luin pitkään vaikka onkin todella lyhyt. Tuntui vain siltä, että vaikka miten luen teksti ei edennyt. Sanat hyppi riveillä ja jouduin lukemaan samat rivit monta kertaa. Sitten tajusin pistää silmälasit päähän. Kai se teksti oli juuri sen verran pientä, että lasit tuli tarpeeseen.
Tämä on niitä kirjoja joiden juoneen kuuluu juonikoukero (twist), joka vetää jalat alta. Yleensä tällaiset on ihan ok, mutta tämän kohdalla tuli huijattu olo. Ärtymyskerroin kasvoi, kun tajuaa kuinka tahallisesti on ohjattu tiettyyn suuntaan. Silti, luin kirjan kahdessa päivässä. Piti ihan hienosti otteessaan.
Töitä varten luettu, mutta Henkkaa ja Kivimutkaa lukee ihan mielellään. Ne on niin ihania.
Sivumennen podcastissa mainittiin tämä ja kun sitten törmäsin siihen kirjaston bestseller hyllyllä otin mukaan.
Nopealukuinen, mielenkiintoinen ja aika kurjat kortithan Kalanithi sai käteensä.
Jompi kumpi podcastin vetäjistä sanoi, että tätä lukiessa itki koko ajan. Minua ei itkettänyt. En yleensäkkään itke helposti.
Ja sitten luen Kissan koti. Viimeiset kolme lukua meni siihen, että itken ja luen.
Yritin kerran lukea yhtä Rannelan nuorten kirjaa, mutta ei siitä tullut mitään. En vaan päässyt tarinaan mukaan (tämä ei ole moite Rannelaa kohti, sillä minulla on samat vaikeudet kaikkien nuortenkirjojen kanssa). Rannelan aikuisten kirjat on sitten ihan eri juttu. Olen lukenut kummatkin ja pitänyt valtavasti. Tämän kirjan luin päivässä. Sitä ei vain voinut laskea alas.
Kolmesataa sivua ohjeita hyvään ja hitaaseen elämään. Tai oikeastaan kaksisataa, sillä kirjassa on sadan sivun verran pelkkiä kuvia tai sivuja joissa vain yksi tai kaksi lausetta. Tämä kirja olisi vaatinut vielä yhden editoimiskierroksen ja rutkasti tiivistämistä. Moni hauska juttu läsähti siihen, että sama ajatus/hauska oivallus toistettiin yhden aukeaman sisällä niin monta kertaa, että ajatuksen alkuihastus karisi pois. Muutenkin näitä viisauksia oli liikaa. Tuli valaistumisähky.
Tätä kirjaa oli myöskin vaikea lukea sillä teksti ei aina erottunut taustakuvasta (pinkki fontti turkoosilla taustalla ei ole hyvä ajatus). Samoin koukeroinen otsikkofontti oli vaikealukuinen. Yhtäkin otsikkoa tavasin pitkään, kun en hahmottanut mitä kirjaimia siinä oli.
Tiiviimmässä koossa tästä kirjasta olisi jäänyt enemmän käteen.
Tällä hetkellä luen Kingin Thinneriä. Hyllyllä odottaa myös Autereen uusin dekkari <3
Tällä hetkellä luen Kingin Thinneriä. Hyllyllä odottaa myös Autereen uusin dekkari <3
