Silkkiäistoukka
Työkaveri
kehui näitä Rober Galbraithin kirjoja jo viime kesänä, mutta minä
kaikkine ennakkoluulojeni kera haroin vastaan. En ole Potter fani.
Yritin kerran lukea ensimmäistä kirjaa, mutta se jäi kesken.
Elokuvia jaksoin katsella 2.5.
Silkkiäistoukka
ei ole Potteri ja näin epäpotterfanille tämä on hyvä juttu.
Pidin kirjasta sekä etsivästä Cormoran Strike. Tarina oli ihana,
mutkikas ja mitä parasta… tässä oikeasti tehdään töitä jutun
selvittämiseen sen sijaan että juostaan päättömästi ympäriinsä
ja ammutaan kaikkea. Pidin myös siitä, että kirjan henkilöiden
omaa elämää ei vatvottu kyllästymiseen asti. Tämä on sarjan toinen osa, mutta siinä ei spoilata ensimmäisen kirjan tarinaa, se vaan mainitaan muutamaan otteeseen. Uskon, että nappaan
ensimmäisen ja kolmannen osan jossain vaiheessa luettavaksi, vaikka
Kirsin kirjanurkassa vähän avauduttiin, että kolmannessa osassa
henkilöiden omaa elämää jahkaillaan turhankin paljon.
Kirkkaus
Kirja
jonka luki hetkessä läpi. Luin Janet Framenin Faces in the Water
kirjan viime vuonna ja olihan se karua luettavaa varsinkin kun
tietää, että Framen joutui mielisairaalaan väärän diagnoosin
takia. Aivan ihana kirja. Jalonen onnistui mielettömän hyvin kuvaamaan ”hullun”
naisen ajatuksenjuoksua.
Mieli
ja maisema kirjailijoiden työhuoneita
Tartuin
tähän kirjaan kun Vaarna mainitsi sen blogissaan. Ihana ja
mielenkiintoinen. Uteliaana ihmisenä minusta on ihanaa kurkkia
muiden koteihin ja kirjailijoiden rutiinit ja työpäivät
kiinnostavat aina.
Minulla
on tapana ottaa kännykällä sellaisten kirjojen kansista kuvia
jotka haluan joskus lukea. Huomasin kännykän kuvia selatessani,
että ensimmäinen kuva jonka otin tällä nykyisellä kännykällä
kun sain sen vuosi sitten joululahjaksi, oli juuri tästä kirjasta.
KonMari
Iloa säkenöivä järjestys
KonMarin
kakkoskirja. Ihan jees. Sain vaatekaapin järjestykseen. En pyytänyt
sukiltani kertaakaan anteeksi, että olin aikoinaan kerinnyt ne
palloksi.
Nuoruutemma
Pariisi
Tämä
on niitä kirjoja joita olen halunnut lukea jo ikuisuuden, mutta aina
jotain muuta tuli väliin. Sitten kerran päätin napata tämän
kirjaston hyllyltä vaikka tiesin, etten pääse ihan heti sitä
lukemaan. Pari kertaa jouduin uusimaan lainan ennen kun tuli sen
vuoro.
Kuten sanoin tuossa aikaisemmin kirjailijoiden elämät kiinnostavat aina. Tämä ei ollut
kirjoitusasultaan mikään mestariteos (Parempaa väkeä asetti riman korkealle), mutta tarina oli niin hyvä
että ei haitannut. Hemingway oli ihanan symppis uransa alussa, mutta
aikamoinen kusipää kun mainetta kertyi. Se miten hän kohteli
vaimoaan kirjan lopussa oli aika ikävää.
Olis ihanaa jos McLain jatkaisi tätä sarjana ja kirjoittaisi kirjan Hemingwayn jokaisesta vaimosta (niitä oli yhteensä 4). Minä ainakin lukisin.
Laitan Nuoruutemme Pariisin tammikuun listalle vaikka luinkin viimeiset 70 sivua vasta eilen.
Nyt olen sitten taas sellaisessa tilanteessa, etten tiedä mitä lukea. Vähän mietin, jos ottaisin seuraavan Kellotorniin liittyvän kirjan. Niitä on neljä jäljellä.
