Ehkä,
ehkä ei. En oikeasti tiedä. Olen ehkä editoinut E:n loppuun.
Ainakin nyt tuntuu siltä. Päähenkilöä voisi vielä syventää,
mutta pää lyö tyhjää. No nyt se saa sitten olla ainakin hetken.
Viikonloppuna voisin kääntää scrivener projektin e-kirjamuotoon
ja tunkea kindleen. Toiveena on, että tekstin lukeminen eri
formaatissa antaa kaivattua etäisyyttä. Ennen viikonloppua en
kuitenkaan aloita lukemista. Parin päivän tauko voisi tehdä hyvää.
Tänään
vietin työpäivän vähän eri ympäristössä ja kun kävelin
kotiin tajusin olevani kirjaston lähellä. Menin sisälle, koska
miksipä ei, ja istuin alas kirjoittamaan. Oikea kirjoitusvihko on A4
ja kierreselkäinen ja en kanna sitä mukana, ellen tiedä pääseväni
kirjoittamaan. Mukana kulkee kuitenkin aina kaikista pienin
moleskine-vihko, koska koskaan ei voi tietää milloin eteen tulee
kirjoitushetki. Oli kiva istua itselleen vieraassa kirjastossa ja
kirjoittaa. En kirjoittanut pitkään enkä paljon, mutta sain
aukaistua ne pari E:n kohtaa jotka olivat työn alla ja vähän
jumissa.
