E on edennyt neljänteen lukuun. Tänään
tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että teksti tökki vastaan.
Neljännessä luvussa on kolme osaa, jotka olen kiltisti erotellut
Scrivenerissä kolmeen tekstitiedostoon. Ensimmäisen osio oli
helppoa ja ihanaa, mutta nämä kaksi viimeistä etenivät paljon
tahmeammin, vaikka olivat ensimmäistä osaa puolta lyhyempiä. Nyt ne saa olla yön yli ja katselen niitä huomenna
uusin silmin. Jospa sitten saisin muotoiltua ne vähän
järkevämpään muotoon.
Olen puhunut Scrivenerin ihanuudesta
ennenkin, ja puhun vieläkin, vaikka se suomenkielinen oikoluku
puuttuukin. Tämän räikeän puutteen olen ratkaissut nyt niin, että
kun teksti, eli yksi luku, on mielestäni valmis compilaan sen .doc
tiedostoksi ja katson mitä kirjoitusvirheitä LibreOffice löytää,
sitten siirrän korjauksen Scriveneriin. Aluksi meinasin että
copypastaan korjatun tekstin takaisin Scriveneriin, mutta kopioidessa
menetän sivumuotoilut ja niitä on paljon tuskallisempi pistää
paikoilleen, kun seilata kahden tiedoston välillä tehden
korjauksia. Ei niitä kirjoitusvirheitä nyt niin järkyttävän
paljon ole joten tämä osuus prosessista ei ole mitenkään
ylivoimaisen raskas.
Vaikka tämä oikoluvun puuttuminen
aiheuttaakin vähän ylimääräistä työtä, minkä voisi ohittaa
jos kirjoittaisin suoraan LibreOfficessa, en silti halua luopua
Scriveneristä. Ihan vain siitä syystä että menen täysin lukkoon
kun tuijotan pitkää tekstitiedostoa. Scrivenerissä voin jakaa
pitkän tekstin niin moneen pieneen tekstitiedostoon kuin haluan, ja
keskittyä kerralla vain yhteen pieneen osaan.
Tänään ostin itselleni Torsti
Lehtisen Sanojen avaruus - opas luovaan kirjoittamiseen. Vaarna
kirjoitti siitä blogissaan ja se tuntui juuri sellaiselta kirjalta
josta voisi olla minulle hyötyä. Tässä on pari kirjaa mitkä on
pakko lukea alta pois koska eräpäivät hönkivät niskaan, mutta
jospa sitten ehtisin vaikka ottaa tämän lukulistalle.
Huomenna ajattelin painua kirjastoon
kirjoittamaan, vähän vaihtelua arkeen.
