Luin eilen loppuun Siilin kuoleman ja
olin erittäin yllättynyt kuinka hyvin viihdyin kirjan parissa. Sitä
näin kalkkiksena unohtaa millaista ainaista nahistelua teini-ikä
on, mutta kirjassa se tuli niin sujuvasti ja arkisesti esille että
muisti itsekin millaista se oli kun itse oli aina oikeassa ja muut
ymmärtämättömiä idiootteja. Kaikkien Auswitch kirjojen jälkeen,
tämä oli juuri sellainen hyvän mielen kirja mitä olin kaivannut.
Jostain syystä olen täysin sokea omille kirjoitusvirheille, mutta
painetussa kirjassa huomaan ne heti. Esimerkiksi Primo Levin kirjassa
oli aivan käsittämätön määrä ääkkösvirheitä, mutta tästä
en löytänyt kuin yhden puuttuvan t:n.
Tämän kirjan kanssa oli mukava
valahtaa sohvalle lukemaan. Vaikka teiniongelmat eivät
kiinnostaisikaan niin tässä kirjassa ne eivät haitanneet. Sekin auttoi että juoni ei ollut se perus, koulussa on yksi hottiskundi/tyttö jota kaikki havittelee. Se miten
hahmot puhuivat ja liikkuivat toistensa ympärillä, miten he
suhtautuivat toisiinsa oli todella hienosti kirjoitettu, sujuvasti ja
kauniisti. Minulle tuli tästä vähän sama fiilis mitä on tullut
Terttu Autereen kirjoista, missä kaikki on vain ihanaa ja lämmintä,
ja joita on vain mukava lukea.
Jos on pakko keksiä jotain moitittavaa
niin olkoon se sitten vaikka kansi, josta en pidä laisinkaan. Värit
ja kuvat ovat mielestäni hyvin luotaantyöntäviä, että pelkän
kannen perusteella olisin jättänyt kirjan lukematta. Onneksi
kuitenkin luin, sillä tämä oli hyvä lukukokemus.
Toinen kirja minkä haluan mainita on Kuokkamummo. Vaikka kirja ei sinänsä pelottanut, se oli jännittävä ja piti otteessaan. Pidin todella paljon siitä, miten yksi kirjan henkilöistä oli somalityttö. Toistaiseksi kaikilla muslimihahmoilla, joihin olen suomalaisessa kirjallisuudessa törmännyt, on ollut vain yksi funktio, eli tyttärien kunniamurhaaminen koska nähtävästi muslimeilla ei ole muuta tekemistä. Tässä kirjassa somalityttö Sagal oli tavallinen hahmo, joka nyt vain sattui olemaan muslimi, ei sen kummempaa. Minusta suomalainen kirjallisuus tarvitsee enemmän sitä, että hahmojen joukossa on maahanmuuttajia, homoja tai vaikkapa vammaisia, jotka ovat muuten "normaaleja" hahmoja, jotka nyt vain sattuvat olemaan maahanmuuttajia, homoja tai vammaisia. Sen sijaan että niitä tuodaan juoneen mukaan vain sen takia että heillä voisi olla maahanmuuttaja-, homo- tai vammaisongelmia joita sitten kirjan kantasuomalaiset voivat sääliä, auttaa ja pelastaa.
