Eilen
kävin testaamassa musiikkitalon kahvilaa. Hintataso ei ollut sen
korkeampi juomapuolella kuin muissakaan keskustan kahviloissa, mutta
esim 2.5€ perus Fazerin patukasta on jo aika törkeää. Tästä
huolimatta, paikka oli mukava. Istuin ensin puoli tuntia terassilla,
sitten palelluin ja siirryin sisälle. Ehkä ainoa epämiellyttävä
juttu oli se, että sisällä pöydät ovat liian matalia. Näin
hiukan keskivertosuomalaisnaista pidempänä, kirjoittaminen tuntui
pahalta selässä. Terassilla pöydät oli ihan sopivan korkuisia. Kunhan säät
paranee, se terassi tulee olemaan aivan ihana.
Jos haluaa halpaa kahvia ja hyvät maisemat, niin musiikkitalon vieressä oleva pinkki museo olisi siihen oivallinen paikka. Kahvi maksaa euron ja museon piha on kaunis. Mutta.... pöytiä on vain muutama, ainakin pihalla, joten niitä ei kehtaa varata moneksi tunniksi kerralla. Ehkä joku päivä istahdan tähänkin kahvilaan hetkeksi ja kirjoitan pari sanaa.
Eilen
tunsin itseni hyvin päteväksi kun onnistuin ratkaisemaan Kuolema
Niilillä kirjan murhaajan, ennen kun murha oli edes tapahtunut.
Oletan tämä kirjan olevan helpommasta päästä, koska ei Christien
kirjat yleensä näin nopeasti aukea minulle. Tai ehkä olen vain
tottunut naisen ajattelutapaan. Seuraava haasteen kirja tulee
olemaan, "kirja,
jonka pystyt lukemaan päivässä". Joudun
kylläkin odottamaan ensi viikonloppuun ennen kun aloitan tämän,
sillä tänä viikonloppuna en pysty antamaan kirjalle ainuttakaan
kokonaista päivää ja
viikolla en välttämättä ehdi lukea sitä päivässä.
Tämän jälkeen pistän haasteen tauolle, ellei käsiin putkahda
varaus jonka olen joskus aikaisemmin varannut ja joka sopii mukavasti
haasteeseen. Lainasin eilen kasan kirjoja E:tä varten ja ajattelin
lukea ne seuraavaksi. Koska en halua paljastaa E:stä mitään, en
voi paljastaa mitä kirjoja luen joten näitä kirjoja ei lasketa
haasteeseen. Sitten kun ensi kuussa teen "toukokuussa luettu"
postauksen, kerron montako E:hen liittyvää kirjaa luin, mutten
kerro mitä ne on.
Tuntuu
aika typerältä sensuroida itseään julkisessa blogissa, mutta
minkäs teet. Haluan kirjoittaa kirjoittamisesta ja lukemisesta,
mutta en E:n aiheesta.
E:stä
puheen ollen, aloitin eilen luvun kahdeksan. Luvun seitsemän yli
hyppään toistaiseksi, koska siinä on vielä aukkoja joita en osaa
täyttää, mutta kahdeksasta eteenpäin sävel
on selvä. Sinänsä minähän hyppään jatkuvasti lukujen yli,
koska E:ssä sukkuloidaan menneen ja nykyajan välillä, ja tällä
hetkellä kirjoitan vain niitä nykyhetken lukuja. Tuleva viikonloppu on sen verran hektinen etten välttämättä ehdi paljon kirjoitella, mutta jos saisin luvun kahdeksan käsinkirjoitetun raakatekstin valmiiksi, olisin tyytyväinen. Eilinen kirjoitussessio oli sen verran onnistunut ettei siitä luvusta ole paljon jäljellä. Mutta jopa se jäljelle jäänyt vähän tarvitsee aikaa, ja se on valitettavasti tänä viikonloppuna kortilla kun pitää sosialisoida ja sen sellaista.
