perjantai 8. toukokuuta 2015

Halpaa ja kallista kahvia

Eilen kävin testaamassa musiikkitalon kahvilaa. Hintataso ei ollut sen korkeampi juomapuolella kuin muissakaan keskustan kahviloissa, mutta esim 2.5€ perus Fazerin patukasta on jo aika törkeää. Tästä huolimatta, paikka oli mukava. Istuin ensin puoli tuntia terassilla, sitten palelluin ja siirryin sisälle. Ehkä ainoa epämiellyttävä juttu oli se, että sisällä pöydät ovat liian matalia. Näin hiukan keskivertosuomalaisnaista pidempänä, kirjoittaminen tuntui pahalta selässä. Terassilla pöydät oli ihan sopivan korkuisia. Kunhan säät paranee, se terassi tulee olemaan aivan ihana. 

Jos haluaa halpaa kahvia ja hyvät maisemat, niin musiikkitalon vieressä oleva pinkki museo olisi siihen oivallinen paikka. Kahvi maksaa euron ja museon piha on kaunis. Mutta.... pöytiä on vain muutama, ainakin pihalla, joten niitä ei kehtaa varata moneksi tunniksi kerralla. Ehkä joku päivä istahdan tähänkin kahvilaan hetkeksi ja kirjoitan pari sanaa. 

Eilen tunsin itseni hyvin päteväksi kun onnistuin ratkaisemaan Kuolema Niilillä kirjan murhaajan, ennen kun murha oli edes tapahtunut. Oletan tämä kirjan olevan helpommasta päästä, koska ei Christien kirjat yleensä näin nopeasti aukea minulle. Tai ehkä olen vain tottunut naisen ajattelutapaan. Seuraava haasteen kirja tulee olemaan, "kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä". Joudun kylläkin odottamaan ensi viikonloppuun ennen kun aloitan tämän, sillä tänä viikonloppuna en pysty antamaan kirjalle ainuttakaan kokonaista päivää ja viikolla en välttämättä ehdi lukea sitä päivässä. Tämän jälkeen pistän haasteen tauolle, ellei käsiin putkahda varaus jonka olen joskus aikaisemmin varannut ja joka sopii mukavasti haasteeseen. Lainasin eilen kasan kirjoja E:tä varten ja ajattelin lukea ne seuraavaksi. Koska en halua paljastaa E:stä mitään, en voi paljastaa mitä kirjoja luen joten näitä kirjoja ei lasketa haasteeseen. Sitten kun ensi kuussa teen "toukokuussa luettu" postauksen, kerron montako E:hen liittyvää kirjaa luin, mutten kerro mitä ne on.

Tuntuu aika typerältä sensuroida itseään julkisessa blogissa, mutta minkäs teet. Haluan kirjoittaa kirjoittamisesta ja lukemisesta, mutta en E:n aiheesta.

E:stä puheen ollen, aloitin eilen luvun kahdeksan. Luvun seitsemän yli hyppään toistaiseksi, koska siinä on vielä aukkoja joita en osaa täyttää, mutta kahdeksasta eteenpäin sävel on selvä. Sinänsä minähän hyppään jatkuvasti lukujen yli, koska E:ssä sukkuloidaan menneen ja nykyajan välillä, ja tällä hetkellä kirjoitan vain niitä nykyhetken lukuja. Tuleva viikonloppu on sen verran hektinen etten välttämättä ehdi paljon kirjoitella, mutta jos saisin luvun kahdeksan käsinkirjoitetun raakatekstin valmiiksi, olisin tyytyväinen. Eilinen kirjoitussessio oli sen verran onnistunut ettei siitä luvusta ole paljon jäljellä. Mutta jopa se jäljelle jäänyt vähän tarvitsee aikaa, ja se on valitettavasti tänä viikonloppuna kortilla kun pitää sosialisoida ja sen sellaista.