Sain tänään uudelleenkirjoitettua luvun kahdeksan, sanoja nyt 2301. Lauantaina voisin printata tekstin, editoida ja siirtää korjaukset/muutokset takaisin Scriveneriin. Huomisesta en tiedä. Tuskin kirjoitan mitään uutta, en usko että töiden jälkeen jaksan, mutta jos saisin itseäni niskasta kiinni, voisin korjailla vanhoja lukuja. Laitan sihteerimoodin päälle, keitän kupin teetä ja naputtelen menemään. Sunnuntaina voisin aloittaa luvun yhdeksän. Siihenkin tarvitaan kuppi teetä. Jostain syystä, vaikka olenkin kahvi-ihminen, kirjoittaessa juon useimmiten teetä.
Jos olisin yhtä hyvä toteuttamaan suunnitelmiani kuin tekemään niitä, E olisi valmiina puolessa siinä ajassa kuin mitä siihen nyt tulee menemään. Kun esimerkiksi kirjoittelin tuota viikonlopun suunnitelmaa, en ota huomioon sitä että lauantaina on tarkoitus mennä heti aamusta pitkälle lenkille, sekä myöhemmin syömään ja ehkä vielä katsomaan kun city runnerit lähtee liikkeelle. Pitkät lenkit, 15-20k tekevät loppupäivästä aika hyödyttömiä, koska en jaksa tehdä mitään. Aivokapasiteetti riittää just ja just siihen että katsoo jotain sarjaa. Eli on hyvin todennäköistä että E ei edisty lauantaina. Sunnuntaina pitää siivota, pyykätä ja tehdä kaikenlaista muutakin kotihommaa, joten jos todella huonosti käy, en välttämättä jaksa/ehdi paljon silloinkaan kirjoittamaan. Oikeastaan voisi sanoa, että jos saisin edes luvun kahdeksan pakettiin viikonloppuna, voisin julistaa sen onnistuneeksi viikonlopuksi. Luku yhdeksän jääköön ensi viikolle.
