Vapaapäivä! Vapaasta huolimatta päätän olla hyvä ihminen ja herätä aamulla kirjoittamaan. Kello soi viideltä ja sammutan sen yhdellä pyyhkäisyllä. En vain pysty nousemaan vaikka miten yritän. Lääkkeet painaa silmäluomet kiinni ja herään joskus vähän ennen kahdeksaa. Aamua menee asioita hoitaessa ja kirjoittamaan pääsen vasta kahden maissa. Saan päivän aika 1606 sanaa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tulokseen.
Tiistai 2.2.
Töihin vasta kymmeneksi, joten herään miehen herätykseen 6:30. Aamupalaa ja sitten kirjoittamista. Saan kasaan päivän sanamäärän eli 800 sanaa. Töistä palaa kotiin täysin uupunut ihmisyksilö. Lounaaksi söin banaanin jonka vedin bussissa siirtyessäni paikasta toiseen. Ilta menee koomassa jonka aikana saan kuitenkin luetuksi tenttiin ja E:hen liittyvää kirjaa, mitään muuta en sitten tehnytkään.
Keskiviikko 3.2.
Töihin vasta iltaan. Yritin leikkiä kunnon aikuista ja tehdä ensin pakolliset hommat kuten tenttiin lukemiset sun muut. Samalla kun join viimeisiä rippeitä aamukahvista ja luin netistä uutisia, päätin tarkistaa yhden pienen asian E:stä. Tuntia myöhemmin tajuan että päivän sanakiintiö on melkein saavutettu joten sama se vaikka jatkankin. Kaikki muut hommat teen vasta kirjoittamisen jälkeen.
Torstai 4.2.
Ilta taas. Herään joskus kahdelta enkä enää saa unta, yritän kyllä mutta ihan turhaan. Joten nousen ylös. En muista enää tarkkaa aikaa mutta ennen kolmea kuitenkin. Teen kupin teetä ja kirjoitin kunnes sanakiintiö on täynnä ja neljältä takaisin vuoteeseen. Ennen töihin menoa sain kirjoitettua vielä kaksi sivua raakatekstiä. Menen töihin super onnellisena ja pirteänä vaikka (tai ehkä juuri siitä syystä), yöunet jäivät lyhkäsiksi.
Käytän Scrivenerin project target työkalua, koska sillä on helpointa mitata päivän sanat. Samalla pistin koko menneisyyden osuuden sanatavoitteeksi 30 000. Luku on ihan hatusta vedetty ja perustuu siihen että lukuja on melkein kolmekymmentä ja jokaisen luvun kuvitteellinen sanamäärä on tuhat. Tänään aamuneljältä juhlin hiljaa mielessäni tämän fiktiivisen tavoitteen puolitumista.
Tämä viikko oli poikkeuksellinen siitä syystä, että se oli kokonaan iltaa. Ensi viikolla on taas pelkkää aamua ja jos haluan kirjoittaa, se on vähän niin kuin pakko saada ittensä ylös viideltä. Saa nähdä miten käy.
Perjantai 5.2.
Ylös ennen neljää. Kahvia ja kirjoittamista. Olen yllättynyt että sanoja tuli koska aloittaminen oli vaikeaa. Vähän päälle tunti ja kahdeksansataa sanaa. Siinä on tämän päivän saldo.
Sunnuntai 7.2.
Voi olla että tämä viikonloppu menee kirjoittamatta. Eilinen meni sukuloidessa ja tänään olen koko aamupäivän lukenut yhden kirjoittajakaverin käsikirjoitusta jota lupasin kommentoida. Nyt tuntuu siltä kun ei riitä puhti enää mihinkään. Toivon että innostun vielä illalla, jos en muuhun niin edes käsinkirjoittamaan.
