sunnuntai 14. helmikuuta 2016

19 / 27 / 24 048

Sunnuntai 7.2.
Liikunta ja suihku tekivät ihmettä mielialalle ja sain raapustettua melkein seitsemänsataa sanaa. Sitten vähän ruokaa, muutama jakso Scrubsia sekä teetä ja päivän saldoksi kertyi 1249. Loppuilta meni sitten lukiessa.


Maanantai 8.2.
Kuusisataajotain sanaa. Kirjoitin kyllä teoriassa enemmän, mutta samalla deletoin pohjatekstiä ja se vaikuttaa kirjoitettujen sanojen määrään.


Tiistai 9.2.
Viideltä herätys ja 800 sanaa. Tänään herääminen ei ollut vaikeaa, ainoa mitä jännitin on saanko sanoja tarpeeksi, mutta sitä jännitän aina, kun istuudun kone sylissä sohvalle. 20 000 sanan raja meni tänään rikki. Jännää miten näen melkein päivittäin kuinka teksti etenee, silti välillä tulee hetkiä kun ajattelen ettei tämä etene lainkaan tai lopu ikinä.


Keskiviikko 10.2.
Tänään herätessä oli vähän, ”ai vasta keskiviikko” -fiilis. No jaa, ylös viideltä ja 356 sanaa. Todellisuudessa enemmän mutta poistin ja muokkasin taas pohjatekstiä. Sain valmiiksi luvun 16 ja samalla tajusin että se miten luvun piti loppua ei voi tapahtua siinä, vaan omassa luvussaan tämän jälkeen. Joten kokonaislukumäärä kasvoi jälleen yhdellä (ja seuraavana päivänä yhdistin sitten pari lukua, eli ei se lukujen lukumäärä kasvanutkaan). 


Torstai 11.2.
Herätys soi viideltä. Pyyhkäisin sen pois ja siirrän herätyksen tunnilla eteenpäin. Aamukahvin jälkeen iskee joku outo tehokkuuden puuska (voi liittyä pieneen morkkikseen kun en jaksanut herätä) ja saan kasaan 254 sanaa, ennen kuin piti yrittää saada itseään työkuntoiseksi. Päivän toinen tehokkuuspuuska tulee kahdeksalta ja jatkan pohjatekstin muokkaamista. Päivän saldoksi tulee 568 sanaa, luvun pituudeksi 1074 sanaa ja saan taas merkata uuden luvun ”valmiiksi”.
Säädän aamun herätyksen takaisin viideksi ja toivon, että tällä kertaa onnistun nousemaan ylös.


Perjantai 12.2.
En pääse viideltä ylös koska vaikeaa, vaan nousen tuntia myöhemmin. Kylmäpuuroa ja kahvia. Kirjoitan vain auki muutaman ajatuksen miten työn alla olevassa luvussa pitää mennä yksi kohta, koska se on tähän asti ollut vähän epäselvä.
Illalla istuudun läppäri sylissä kirjoittamaan, mutta kissa alkaa riehumaan eikä annan kirjoitusrauhaa. Viihdytän kattia kunnes se on tyytyväinen ja jatkan hommia. 650 sanaa ja paljon editointia. Saan luvun loppuun, mikä oli muutenkin päivän tavoite. 
 
Sunnuntai 14.2.
Eilen en kirjoittanut yhtään, en edes ajatellut kirjoittamista. Pelasin melkein koko päivän, enkä kadu sitä yhtään. Pään nollaus tuli tarpeeseen ja pelaaminen on siihen parasta huumetta. 
 
Jos tuijotan tänään vain sanoja, niin päivän voisi kuitata epäonnistumisena. Kolmesataa sanaa ei kuulosta paljolta, mutta tämä oli taas näitä päivä kun Scrivener ei osaa laskea sormieni kautta kulkeneita sanoja. 
 
Ensi viikon tavoite on vain kolme lukua. Jos onnistun tavoitteessa, voin melkein leikkiä että menneisyys on valmis, sillä silloin olen päässyt tämän ensimmäisen kierroksen loppuun. Kolmas luku on tarinan viimeinen luku ja sinne pääseminen tuntuu liian utopistiselta ollakseen totta. 
 
Näiden kolmen luvun lisäksi, on olemassa vielä viisi lukua joita ei ole kirjoitettu, mutta sitä urakkaa ajattelen paikkaustyönä, sillä nämä ovat sellaisia lukuja jotka syntyivät kun yhdistelin ja muokkasin tekstejä edetessäni. 
 
Mutta en ajattele niitä. Nyt keskityn vain näihin seuraaviin kolmeen, joiden kirjoittamista vaikeuttaa se, että niille ei ole pohjatekstiä. Illalla siis teetä ja raakatekstiä, sekä lukemista jos vain ehdin ja jaksan.