Sunnuntai
7.2.
Liikunta
ja suihku tekivät ihmettä mielialalle ja sain raapustettua melkein
seitsemänsataa sanaa. Sitten vähän ruokaa, muutama jakso Scrubsia
sekä teetä ja päivän saldoksi kertyi 1249. Loppuilta meni sitten
lukiessa.
Maanantai
8.2.
Kuusisataajotain
sanaa. Kirjoitin kyllä teoriassa enemmän, mutta samalla deletoin
pohjatekstiä ja se vaikuttaa kirjoitettujen sanojen määrään.
Tiistai
9.2.
Viideltä
herätys ja 800 sanaa. Tänään herääminen ei ollut vaikeaa, ainoa
mitä jännitin on saanko sanoja tarpeeksi, mutta sitä jännitän
aina, kun istuudun kone sylissä sohvalle. 20 000 sanan raja meni
tänään rikki. Jännää miten näen melkein päivittäin kuinka
teksti etenee, silti välillä tulee hetkiä kun ajattelen ettei tämä
etene lainkaan tai lopu ikinä.
Keskiviikko
10.2.
Tänään
herätessä oli vähän, ”ai vasta keskiviikko” -fiilis. No jaa,
ylös viideltä ja 356 sanaa. Todellisuudessa enemmän mutta poistin
ja muokkasin taas pohjatekstiä. Sain valmiiksi luvun 16 ja samalla
tajusin että se miten luvun piti loppua ei voi tapahtua siinä, vaan
omassa luvussaan tämän jälkeen. Joten kokonaislukumäärä kasvoi
jälleen yhdellä (ja seuraavana päivänä yhdistin sitten pari lukua, eli ei se lukujen lukumäärä kasvanutkaan).
Torstai
11.2.
Herätys
soi viideltä. Pyyhkäisin sen pois ja siirrän herätyksen tunnilla
eteenpäin. Aamukahvin jälkeen iskee joku outo tehokkuuden puuska
(voi liittyä pieneen morkkikseen kun en jaksanut herätä) ja saan
kasaan 254 sanaa, ennen kuin piti yrittää saada itseään
työkuntoiseksi. Päivän toinen tehokkuuspuuska tulee kahdeksalta ja
jatkan pohjatekstin muokkaamista. Päivän saldoksi tulee 568 sanaa,
luvun pituudeksi 1074 sanaa ja saan taas merkata uuden luvun
”valmiiksi”.
Säädän
aamun herätyksen takaisin viideksi ja toivon, että tällä kertaa
onnistun nousemaan ylös.
Perjantai
12.2.
En
pääse viideltä ylös koska vaikeaa, vaan nousen tuntia myöhemmin.
Kylmäpuuroa ja kahvia. Kirjoitan vain auki muutaman ajatuksen miten
työn alla olevassa luvussa pitää mennä yksi kohta, koska se on tähän asti ollut vähän epäselvä.
Illalla
istuudun läppäri sylissä kirjoittamaan, mutta kissa alkaa
riehumaan eikä annan kirjoitusrauhaa. Viihdytän kattia kunnes se on
tyytyväinen ja jatkan hommia. 650 sanaa ja paljon editointia. Saan
luvun loppuun, mikä oli muutenkin päivän tavoite.
Sunnuntai
14.2.
Eilen
en kirjoittanut yhtään, en edes ajatellut kirjoittamista. Pelasin
melkein koko päivän, enkä kadu sitä yhtään. Pään nollaus tuli tarpeeseen ja pelaaminen on siihen parasta huumetta.
Jos
tuijotan tänään vain sanoja, niin päivän voisi kuitata
epäonnistumisena. Kolmesataa sanaa ei kuulosta paljolta, mutta tämä
oli taas näitä päivä kun Scrivener ei osaa laskea sormieni kautta
kulkeneita sanoja.
Ensi
viikon tavoite on vain kolme lukua. Jos onnistun tavoitteessa, voin
melkein leikkiä että menneisyys on valmis, sillä silloin olen
päässyt tämän ensimmäisen kierroksen loppuun. Kolmas luku on
tarinan viimeinen luku ja sinne pääseminen tuntuu liian
utopistiselta ollakseen totta.
Näiden
kolmen luvun lisäksi, on olemassa vielä viisi lukua joita ei ole
kirjoitettu, mutta sitä urakkaa ajattelen paikkaustyönä, sillä
nämä ovat sellaisia lukuja jotka syntyivät kun yhdistelin ja
muokkasin tekstejä edetessäni.
Mutta en ajattele niitä. Nyt keskityn vain näihin seuraaviin
kolmeen, joiden kirjoittamista vaikeuttaa se, että niille ei ole
pohjatekstiä. Illalla siis teetä ja raakatekstiä, sekä lukemista jos vain ehdin ja jaksan.
