maanantai 29. helmikuuta 2016

Helmikuussa luettu


Kepler62 luin töitä varten. Aivan ihana ja visuaalisesti kaunis kirja. Lyhyt, tunnin mittainen lukukokemus ja sain miehenkin innostumaan tästä. Tällä kirjalla saan myös kuitattua jämähaasteen scifikirja kohdan. 

Poika joka menetti muistinsa oli myös vinkkausta varten luettu kirja. En tiennyt mitä odottaa, muuta kuin että luultavasti hyvä koska voitti Finlandian. No, olihan se hyvä. Tosi hienosti Onkeli kohteli kuvasi laitapuolen kulkijoita tavallisina ihmisinä, eikä jokainen vastaan tullut perhe ollut onnellinen ydinperhe.
 

Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Ei siis ollut tarkoitus ottaa tätä nyt luettavaksi, sillä hyllyssä on niin paljon muutakin mitä pitäisi lukea, mutta, luin Kirsin kirjanurkan arvostelun ja innostuin kahdesta syystä:
1. Tarina
2. Rakenne joka on samantyylinen kuin E:ssä, eli menneisyys/nykyhetki lukujen vaihtelua. Halusin nähdä miten se oli saatu toimimaan.
Muuten, aivan ihana kirja. Aluksi oli vähän vaikea pysyä mukana kenen näkökulmasta tarinaa tarkastellaan koska se vaihtui niin tiuhaan, mutta joko se väheni hämmentävän alun jälkeen tai sitten vain totuin siihen, mutta myöhemmin se ei tuntunut ongelmalliselta.
Hieno kirja ja hyvä lukukokemus. Päähenkilö oli ehkä vähän kapeakatseinen ja välillä raivostuttavan putkiaivoinen, mutta tämä ei siis ole moite, vaan ihan toteamus fiiliksestä joka jäi.

Näiden lisäksi luin yhden tenttikirjan ja yhden E:n taustatutkimukseen liittyvän kirjan.