tiistai 2. helmikuuta 2016

Tammikuussa luettu

Vuoden 2016 haasteen ensimmäiset kirjat!


Vadelmavenepakolainen oli hauska, ainakin alussa. Naureskelin tälle sen verran että sain miehenkin lukemaan, mutta sitä mikään kirjan jutuista eivät naurattaneet ja kirja jäi häneltä kesken. Seuraavaksi raahaan kirjan äidille, häntä kiinnosti lukea mutta luulen ettei hän tule pitämään tästä. Saa nähdä.

No plot no problem on maannut hyllyssä jo pari vuotta. Sain vihdoin luettua sen. Siis ihan perus kirjoittamisopus mutta itse en saanut siitä mitään irti. Tämä ei ollut pitkä kirja, 176 sivua, silti sen lukemiseen meni tuskastuttavan kauan koska ei ihan vetänyt.


Olin ihan yllättynyt että sain Norman näin nopeasti. Luulen, että siinä kävi niin että suurin osa varausjonoissa olleista sai kirjan joululahjaksi ja näin pääsin nopeasti jonon alkuun.
Ensinnäkin pitää kehua Norman kantta, joka on todella kaunis. Tätä kannattaa käydä katsomassa ihan kirjakaupassa, sillä kirjastokirjan päälle vedetty kontaktimuovi latistaa kannen.
Mitä tulee tarinaan niin pidin todella paljon Normasta hahmona. Hän oli hyvin mielenkiintoinen ja se osuus kirjassa vei mukanaan. Se toinen tarina, joka sitten kulki siinä rinnalla niin se ei ihan kunnolla vetänyt. Jossain vaiheessa teki mieli jättää kesken, mutta jaksoin koska kiinnosti ne Norman osuudet.



Pidän siivouskirjoista ja tätä oli kehuttu paljon, mutta tämä ei ihan uponnut. Olen samaa mieltä että tavaroita pitää kunnioittaa, ei ole mitään järkeä ostaa kamaa ja kohdella sitä huonosti ja sitten ostaa uutta kun vanha on niin huonossa kunnossa, mutta että kiittää vaatteita, kenkiä, laukkua, kännykkää, kotia... joka ilta.
No sain mä pari vaatetta heitettyä kierrätykseen tämän avulla, kun noudatin ohjetta että "tuoko tämä vaate sinulle iloa?". Ne oli sellaisia vaatteita joiden kohdalla jahkailin että, mutta kun joskus voisin vielä... vaikka totuus on että en kuitenkaan käytä. 

Tämän luin vinkkausta varten, mutta valitsin sen koska oli jo jonkin aikaa kiinnostanut. Mielettömän hyvä, ei voi muuta sanoa. Tämä oli niitä kirjoja joista ei huomaa että se on viisisataasivuinen. Pariin otteeseen tuli vähän mieleen, että liian kätevää että juuri tämä asia/ihminen oli tässä, mutta muuta huonoa en keksi. Tarina veti mukaansa heti ja piti otteessaan loppuun asti. Vähän kävi sääliksi yhtä hahmoa tässä kolmiodraamassa mitä kirjassa oli, mutta spoilaamatta en voi asiaa tarkentaa joten lopetan tähän.