Eilisen todo-lista oli pitkä. Laitoin siihen kaiken, mitä halusin saada aikaiseksi. Lettujen paistosta, lenkkeilyn ja siivouskaapin järjestämiseen. Viimeinen asia jonka suoritin listalta oli E:n viimeisen kohtauksen kirjoittaminen. Raakateksti oli olemassa, samoin kuin paikka johon tekstin piti tulla, mutta aina kun istuin ja yritin saada sen valmiiksi päällimäinen olo oli kyllästyminen. Yritin vääntää sanoja, mutta ei. Sitten puoli kymmeneltä tajusin, että nyt. Olin juuri saanut luetuksi Akvarelleja Engelin kaupungista ja ehkä se energia tuli siitä, että joku muukin oli saanut tekstinsä joskus loppuun ja halusin liittyä siihen seuraan.
E on nyt drivessä ja odottaa, että mies alkaa lukemaan. En pistänyt koko tekstiä, vain ainoastaan sen nykyhetken aikajanan jota ne muutokset koskee (scrivenerin ihanuutta, kun voi valita mitkä tekstit kokoaa yhteen). Tekstistä puuttuu vielä tunteisiin liittyvä osuus, mutta juonta voi arvioida ilman sitäkin. Menneisyyden osuuksissa ei ole kuin yksi pieni juttu minkä haluan lisätä. Ehkä teen sen tänään ja sitten en koske tekstiin vähään aikaan. Ensi viikolla yritän käydä testaamassa sitä uutta kahvilaa josta joskus puhuin. Suuri suunnitelma on ottaa kirjoitusvihko mukaan ja yrittää aloittaa sitä tunnepuolen purkua.
Mutta nyt juon kahvin loppuun ja alan suuntaamaan töitä kohti. Kissa makaa vielä vuoteessa, pitäisi houkutella se ylös niin voisin korjata ne.
