Ihan ok dekkari kahdesta kadonneesta teinistä joista toinen löytyy muutama vuosi katoamisen jälkeen kuolleena. Tarina koukutti, koska toinen kertojista on yksi näistä kadonneista teineistä joka selostaa millaista on siellä missä heitä pidetään ja mitä tapahtui ennen katoamista. Päätutkijana toimii, Joe O'Loughlin, psykiatri joka sattuu olemaan Oxfordissa kun kadonneen tytön ruumis löytyy. Sanon, että dekkari oli ihan ok, koska jossain vaiheessa nämä tutkintaosuudet alkoivat tuntumaan pitkävetisiltä. Ehkä eniten ärsytti Joen edellisestä seikkailusta tuttu naispsykiatri jolla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla ensin vihainen Joelle, sitten mennä sen kanssa sänkyyn. Aina kun naispsykiatri astui tarinaa, kerrotaan kuinka seksikkäältä se näyttää asussa jonka on sinä päivänä pistänyt päälle. Edellistä tarinaa on sitten ihan turha lukea jos lukee ensin tämän, koska sen tapahtumat paljastetaan täysin tässä kirjassa.
En edes muista milloin tein tähän varauksen, mutta yhtäkkiä se odotti kirjaston varaushyllyssä. En tarttunut tähän innoissani koska ajattelin "taas yksi opas", mutta tämä oli niitä kirjoja joita sitten lukee hetkessä. Tämä ei ole
näin kirjoitat kirjan -opas, vaan pikemminkin esimerkkejä miten jotkut kuuluisuudet kirjoitti.
Luin tämän töitä varten. Alkuun en olisi millään jaksanut aloittaa sitä ja sitten kun aloitin en malttanut jättää käsistä. Ihme kertoo tavallisesta kymmenvuotiaasta pojasta, jolla on epämuodostuneet kasvot. Jatkuvien leikkausten takia Augie ei ole käynyt tavallista koulua, mutta nyt olisi tarkoitus mennä.
Kuuntelin:
Tämä on niitä kirjoja joita olen halunnut lukea jo pitkään. Aivan ihana. Hyvää juoksumotivaatiota.
Törmäsin kirjaan jossain podcastissa. Pidin tästä vaikka nyt jälkikäteen en osaa sanoa siitä mitään (ja muistan vielä vähemmän).
Siivoamista <3
Löysin samaisen naisen podcastin viime viikolla ja sitten törmäsin kirjaan. Dana K. White pitää blogia nimeltä
a slob comes clean. Eli hän ei siis rakasta siivoamista ja kirja (sekä podcast) on tarkoitettu hänen kaltaisille ihmisille, mutta silti minunkaltainen ihminen ihastui niihin. Onneksi podcastjaksoja on yli 130, sillä olen kuunnellut niitä samalla kun itse siivoan enkä millään haluaisi, että ne loppuisi.
Apua. Nyt on kiire töihin. Toivottavasti tekstiin ei eksynyt hirveän monta kirjoitusvirhettä!
