Miten
edellisestä postauksesta on voinut kulua melkein kaksi viikkoa?
Tuntuu, että juurihan sen kirjoitin. Samalta tuntuu uudenvuoden
suhteen kun ajattelee, että viikon päästä on jo kesäkuu.
Olen jälleen vähän samoissa tunnelmissa kuin viime postauksessa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessä ja edessä on vapaapäivä. Tällä kertaa vapaata on kokonaiset neljä päivää. Suunnitelmissa ei ole kuin ihan perusjutut. Siivoamista, ruuanlaittoa ja iltapäivällä pitkä lenkki. Tavoitteena olisi myös saada Kellotornin luku 11 valmiiksi ja ehkä myös aloitella seuraavaa.
Viime päivinä olen miettinyt kuinka paljon kaipaan sitä tunnetta, että aivoissa ei ole muuta kuin tarina. E:n kanssa oli tällaista, että kaikki ajatukset pyöri sen ympärillä. Kellotornin kanssa koin saman viime vuoden lopulla, mutta nyt en ole pitkään aikaan. Tiedän, että osaltaan se johtuu siitä, että E on aina vähän taustalla. En pääse uppoutumaan tarinaan samalla lailla. Riippumatta siitä kirjoitan. Ehkä tämä on juuri se muusa jonka tuloa ei saisi muutenkaan odotella.
Olen jälleen vähän samoissa tunnelmissa kuin viime postauksessa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessä ja edessä on vapaapäivä. Tällä kertaa vapaata on kokonaiset neljä päivää. Suunnitelmissa ei ole kuin ihan perusjutut. Siivoamista, ruuanlaittoa ja iltapäivällä pitkä lenkki. Tavoitteena olisi myös saada Kellotornin luku 11 valmiiksi ja ehkä myös aloitella seuraavaa.
Viime päivinä olen miettinyt kuinka paljon kaipaan sitä tunnetta, että aivoissa ei ole muuta kuin tarina. E:n kanssa oli tällaista, että kaikki ajatukset pyöri sen ympärillä. Kellotornin kanssa koin saman viime vuoden lopulla, mutta nyt en ole pitkään aikaan. Tiedän, että osaltaan se johtuu siitä, että E on aina vähän taustalla. En pääse uppoutumaan tarinaan samalla lailla. Riippumatta siitä kirjoitan. Ehkä tämä on juuri se muusa jonka tuloa ei saisi muutenkaan odotella.
