Tämä viikko on
ollut editoinnin suhteen aika rento. Meinasin sunnuntaina, että minulle menee
varmaan pari päivää siirtää korjaukset koneelle, mutta menikin neljä.
Maanantaina tein aamulla puolet pinkasta ja tiistaina puolet siitä mitä jäi jäljelle.
Keskiviikkona en editoinut yhtään sen sijaan kävin lenkillä, mutta juokseminen iltapäivän
helteissä ei ollut ehkä ihan paras ajatus. Jaksoin juosta kuusi kilsaa ja loput
pari kävelin. Illalla en sitten jaksanut enää oikein mitään. Luin yhden kirjan
loppuun ja aloitin toisen ja sitten menin nukkumaan, vaikka kello oli vasta
vähän yli yhdeksän.
Editoinninjälkeistä väsymystä sekä pyykkiä.
Tänään siirsin
sitten loput korjaukset koneelle ja korjasin yhden kohdan, jota piti vielä
muokata. Jossain vaiheessa aamua huomasin makaavani sohvalla ja mietin, että miksi
olen ihan poikki, vaikka kello on vasta 8:45. No siksi, että olin jo siinä
vaiheessa editoinut yli kaksi tuntia ja väsymyksen lisäksi oli vielä nälkä.
Olen huomannut, että kaksi tuntia editointia on se aika mitä jaksan yhdellä istumalta.
Sen jälkeen on aina sekä tyhjä fiilis, että järjetön nälkä.
105 kohdan
listasta on jäljellä enää kahdeksan kohtaa. Puolet niistä saisin ruksattua pois,
jos vain saisin sen yhden kohtauksen kirjoitettua, mutta jotenkin se ei nyt
vaan suostu toimimaan.
Huomenna en
varmaan tee mitään E:hen liittyvää, koska pitää käydä asioilla. Viikonloppuna ajattelin
lukea E:n vielä kertaalleen läpi. En koko tarinaa, vaan ainoastaan nykyhetken
aikajana. E vihjailee jatkuvasti eräästä salaisuudesta, joka liittyy hänen
menneisyyteensä ja haluan nähdä, miten se tulee nykyhetkessä esille. Että
keritäänkö se auki sillain pikkuhiljaa, vai pläjäytänkö koko jutun liian
aikaisten. Tätä kohtaa on hirveän vaikea arvioida, koska tiedän mitä tarinassa
tapahtuu.
Vähän yli viikko enää ja sitten saan pitää tekstistä ihan kunnon tauon.
