Editointia ja siivousta

Tänään olen editoinut koko päivän ja nyt tuli stoppi. Tai siis, ”koko päivän”, ei tarkoita sitä, että olen istunut kahdeksasta asti koneen äärellä. Se tarkoittaa, että en jostain syystä saanut viime yönä unta ja nousin ylös vähän ennen yhtä, keitin teetä ja editoin melkein puolitoista tuntia ennen kuin menin takaisin nukkumaan. Se tarkoittaa, että editoin toiset puolitoista tuntia aamiaisen jälkeen sekä vielä yhden session kahdesta puoli neljään. Kokeilin äsken vielä kerran, mutta huomasi, että editointienergia oli jo kadonnut. Jos hyvin käy, niin ehkä saan vielä jonkun sykäyksen illemmalla. Joskus niin voi käydä.

Torstaina minuun iski ihan kunnon ”kerkiänkö mitenkään?” -ahdistus. Tämä siitä huolimatta, että tämä viikko on mennyt ihan hyvin. Silti tekemättömän työn määrä tuntui järjettömän isolta ja kolme viikkoa aivan liian lyhyeltä ajalta saada mitään valmiiksi. Eilen sitten käänsin ajattelun enemmän siihen suuntaan, että minulla on vielä neljä kokonaista viikonloppua. Se tarkoittaa kahdeksan kokonaista päivää, kun voi keskittyä editoimiseen. Välillä tuntuu niin hölmöltä, miten pitää huijata itseensä. Konkreettisesti aikaa on tasan yhtä paljon, vaikka miten vaihtaisi näkökulmaa.

Editoinnin lisäksi olen myös tehnyt lounasta, käynyt miehen kanssa kävelyllä ja kun tuo viimeinen editointisessio oli ohi, palkitsin itseni sillä, että siivosin. Tiedän, että siivoaminen ei ole kaikille palkinto, mutta minusta on tosi rentoa laittaa podcasti pyörimään ja sitten vaan nauttia siitä, että voi puuhastella ilman kiirettä. Siivoaminen on myös ollut yksi sellainen asia, mitä olen joutunut muokkaamaan editoinnin vuoksi. Jos olen aamuvuorossa (ja deadline ei hengitä niskaan), niin mun ilta menisi aika lailla niin, että tulen kotiin, syödään miehen kanssa jotain ja sitten podcast + kotityöt. Nyt syömisen jälkeen pistän kahvin tippumaan ja otan koneen syliin. Tekemättömät kotityöt kummittelee taustalla, mutta jos teen ne ensin en jaksa editoida edes sitä vähää, mitä tällä tekniikalla saan aikaiseksi.

Ja kaikesta tästä valituksesta huolimatta, olen hyvin onnellinen, että minulla on tällaisia ongelmia. Vaikka sopparin allekirjoittamisesta on puolitoista kuukautta, hätkähdän silti välillä sitä, että tämä kaikki on oikeasti tapahtumassa. Aikaisemmin olen hätkähtänyt sitä, että E tulee ulos. Tällä viikolla hätkähdin ensimmäistä kertaa sitä ajatusta, että minusta tulee kirjailija. Jostain syystä se on ihan järjettömän pelottava asia.