Taisteluväsymystä

Jotenkin tökkii nyt tämä editoiminen. Maanantaina työstin yhtä lukua ja se meni vielä ihan mukavasti. Muistan olleeni ihan toiveikas kun lopettelin. Loppuviikko meni sitten jotenkin niin, etten paljon ehtinyt katsella tiedostoa. Tiistaina ja perjantaina oli treenit ja torstaille olin sopinut menon. Keskiviikko oli töissä niin hektinen, että aivokapasiteetti ei vaan riittänyt. Aukaisin kyllä tiedoston, mutta totesin sitten tyynenä, että ei tänään. No eilen lauantaina sitten editoin uuden kohtauksen raakatekstiä. Tämä oli taas niitä kertoja, että yksinkertaisesti vaan pakotin itseni tekstin äärelle. Jälki ei ole ihan kauneinta, mutta kohtaus on kuitenkin olemassa. Tänään en saanut muuta aikaiseksi kuin kirjoitin raakatekstiä seuraavaan uuteen kohtaukseen ja siirsin sen sitten koneelle. Huomenna voisin editoida tämän johonkin vähemmän rumaan muotoon.

Ensiviikon tavoite on neljä tai viisi lukua (en nyt muista montako oli vielä kesken). En asettaisi tavoitetta näin korkeaksi, ellei mukana olisi pääsiäinen. Nämä olisivat (loppua lukuunottamatta) viimeiset pahasti keskeneräiset luvut. Näiden jälkeen voisin palata taas alkuun ja käydä kaiken vielä läpi.

 

En ole nyt ihan varma mistä tämä tekemisen vaikeus oikein tulee. Luulen, että se on vain jotain yleisväsymystä koko projektiin. Tekisi mieli jatkaa Kellotornia ja suunnitella sitä tarinaa minkä raakatekstin ajattelin kirjoittaa nanossa. Toivottavasti väsymys väistyy jossain vaiheessa ja löydän jälleen kirjoittamisen ilon. Pidän kuitenkin tästä tarinasta aivan valtavasti vaikka samaan hengenvetoon sanonkin, että nyt en jaksaisi katsella sitä lainkaan.

Laiska viikonloppu

Olen laiskotellut tämän viikonlopun (jos mittarina on editointi jota en tehnyt lainkaan). Sen sijaan olen pelannut, ollut sosiaalinen, tehnyt pizzaa, käynyt lenkillä ja siivonnut. Eniten olen kuitenkin lukenut ja se on ollut ihanaa. 

Eilen luin loppuun yhden kirjan Kellotornia varten sekä aloitin ja lopetin Depressiopäiväkirjat (kirja on todella lyhyt, joten tämä ei ole mikään suuri saavutus. Se oli myös todella koukuttava, minkä takia ei tehnyt mieli tehdä muuta kuin lukea). Sitten tuli se hetki, kun seisoin kirjahyllyn edessä ja mietin, että minkä otan seuraavaksi. Jatkanko hyllynlämmittäjähaastetta vai otanko jotain, mitä olen lainannut. Sitten aloin selaamaan Tottisalmen perillistä jonka laina-aikaa olen pidentänyt jo muutamaan otteeseen ja yhtäkkiä huomasin lukevani sitä joten se siitä päätöksestä. 

 

Tänään aloitin myös Dean Karnazesin kirjan Run. Tottisalmen perillinen liittyy (haluan lukea kaikki Anni Swanin kirjat) -projektiin. Kirja on ollut ihan viihdyttävä, mutta jotenkin kaipasin jotain muuta sen rinnalle. Run olkoon seuraava hyllynlämmittäjäkirja. Ostin sen muutama vuosi sitten, mutta jotenkin sen lukeminen jäi silloin. Luettuani voisin vieritän kirjan eteenpäin jollekin kiinnostuneelle (eli veljelle tai kirjaston kierrätyshyllyyn).

Lomaviikko ja lauantaihylsy

Viime viikko meni lomaillessa. Ei tehty mitään erityisen jännää eikä edes käyty missään (ei edes ikeassa vaikka alkuun meinattiin). Sen sijaan oltiin kotona ja se oli ihanaa. En lukenut loman aikana niin paljon kuin olin suunnitellut, mutta pelasin sitäkin enemmän. Editoimisen määrään olen sen sijaan tyytyväinen. Suunnitelma oli luku per päivä, eli ei kauhean rankka aikataulu, mutta aika ja energia riitti siihen, että jaksoin pari lukua päivässä. Ainoa mikä harmittaa on se, että perjantai jäi välistä. Puhti loppui jotenkin kesken. Jos olisin jaksanut silloin kaksi lukua olisin nyt tietyssä välietapissa. Ne kaksi lukua ovat nyt sitten tämän viikon tavoite.

Lauantaina sain myös pitkästä aikaa hylsyn. Tämä oli talosta josta en odottanut saavani koskaan vastausta. Laitoin heille tekstin jo kesällä ja kyselin vuodenvaihteen jälkeen sen perään. Niin kuin kaikkien hylsyjen kanssa olen kiitollinen, kun joku jaksoi käyttää muutaman minuutin vastausviestiin. Hylsy on kuitenkin aina parempi kuin hiljaisuus.

Helmikuussa luettu ja vähän editoimisesta

 

Ensimmäinen Nesbo jonka luen. Ihan viihdyttävä, mutta vähän (n. 300 sivun verran) liian pitkä. 

Tämä kirja yllätti. Luulin, että taas joku siivouskira (mikä ei siis ole paha asia), mutta sitten kun luin tätä ratikassa uppouduin siihen vähän liikaakin ja melkein ajoin pysäkin ohi. Kirjassa ei sinänsä siivota tai oikein edes järjestellä, vaan pikemminkin kerrotaan miten kodeistamme on tullut sellaisia kuin on ja miten se tavara on sinne kertynyt. 

Hyllynlämmitäjä haasteen ensimmäinen kirja. Tämä on pyörinyt hyllyssä monta vuotta. Minun olisi pitänyt pitää tästä kirjasta enemmän koska tässä oli kaikki palikat kohdallaan. Oli vanha kirjakauppa ja hirveästi kirjoja, oli vanha englantilainen kartano, oli salaisuuksia sekä menneisyydessä, että nykyisyydessä ja vanha kirjailija jota haastateltiin. Mutta jotenkin ei kuitenkaan napannut. Kyllä tätä luki kun sen kerran aukaisi, mutten koskaan hihkunut ilosta kun sain tarttua kirjaan. Enneminkin meni suorittamisen puolelle (vähän kuten Lumiukon kanssa), et kun on kerran aloitettu niin tavallaan halusi tietää miten loppuu. 

Tässä kuussa oli nähtävästi paljon ekoja kertoja, koska en ole koskaan lukenut Gaytäkään aikaisemmin. Luin kirjan kahdessa päivässä (olisin lukenut päivässä jos olisin aloittanut sen lauantaina aikaisemmin). The Thirteen Talesin jälkeen oli ihanaa lukea kirjaa jonka luokse kaipasi jatkuvasti. Ah miten olin kaivannutkin tätä tunnetta! 

Nyt luen Thomas Olde Heuveltin Hexiä. Aivan ihana! Tämä kirja on yksi syy miksi odotan viikonloppua. Haluan vaan maata vuoteella ja lukea monta tuntia putkeen. Olen jo niin kyllästynyt tähän pätkissä lukemiseen mitä arkena pitää harrastaa 

No sit siitä editoimisesta. Tänään editoin ensimmäistä oikeesti vaikeaa lukua. Sen lisäksi, että olen vaihtamassa kertojan minä-muodosta kolmanteen persoonaan olen myös vaihtamassa henkilöä jonka näkökulmasta luku kerrotaan. Luvun perusajatus pysyy samana ja osa kohtauksista, mutta aika paljon tuli muutoksia ja aukkoja tapahtumienkulkuun joita pitäisi seuraavaksi tukkia. Vaikeinta on kuitenkin se, että kun kertoja muuttuu niin äänenkin pitäisi kuvastaa enemmän tätä toista hahmoa kuin sitä alkuperäistä. Tämä luku jäi kyllä niin raakileeksi ja kesken, mutta jospa sen nyt viikonloppuna saisin korjattua. 

Pahoittelen taas kaikkia kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tätä työvuoron päätteeksi ja vieläpä suoraan bloggeriin minkä oikoluku ei ole erityisen kehuttava.

Editointia ja hyvä kirja

E:n editoiminen on edistynyt yllättävän nopeammin kuin olin kuvitellut. En asettanut itselleni mitään kauhean tiukkaa aikataulua, vaan jaoin luvut kahteen (en yhtä suureen osaan). Oli se osa josta sanoin, että sen editoiminen on aika suoraviivaista ja sitten se toinen osa. Tavoitteena oli saada se suoraviivainen osuus tehtyä ennen lomaa, jotta voin lomalla keskittyä sitten siihen haastavampaan osioon. Nyt olen kuitenkin jo siinä pisteessä, missä minun piti olla vasta viikon päästä.  

Ensi viikon editointitavoite on kaksi lukua. Ei mikään mahdoton tavoite. 

 

Muuten viikonloppu on mennyt ihan pelatessa, lukiessa ja ihan vain kotihommien parissa. Kävin myös viikon ensimmäisellä ja ainoalla lenkillä. Keli oli tosi hyvä, vaatteitakin oli tarpeeksi, mutta silti tänään oli sellainen kerta, että jokainen askel tuntui. 

 

Nyt juon kahvia ja mietin sitä, miten haluan seuraavaksi ottaa kirjan käteen. Luen tällä hetkellä Roxane Gayn Hungeria. On ihanaa lukea kirjaa, jonka pariin haluaa jatkuvasti palata. Edellinen kirja jonka luin oli teoriatasolla sellainen josta minun olisi pitänyt innostua, mutta en missään vaiheessa oikein koukuttunut ja lukeminen oli melkein yhtä raskasta kuin tämän päivän juoksu.

E:stä ja vähän muustakin

Muutama viikko sitten tapasin taas sen saman kustantajan edustajan kuin noin vuotta aikaisemmin. Ei tullut sopparia, mutta lisää ja tarkempaa palautetta sekä uusi deadline joka on elokuussa. Tällä kertaa työstän enemmän rakennetta ja kerrontaa kuin itse sisältöä, vaikka työstän minä sitäkin. Tiettyyn pisteeseen asti editoiminen on ihan suoraviivaista, mutta loppua kohden vaikeutuu. Pitää poistaa ja lisätä uutta, pitää viilata sitä yhtä ongelmaa jonka ratkaisuun en ole vieläkään täysin tyytyväinen. Kaiken tämän lisäksi pitäisi saada vielä sata sivua pois (nyt 450). Onneksi tämä sadan sivun poisto ei ole mikään dealbreaker. Saa nähdä miten tässä onnistun.

Kellotorni on nyt tekstinsiirtovaiheessa ja suunta on kirjoitusvihosta koneelle. Tässä ei ole tavallaan mitään deadlinea koska niin kauan, kun editoin E:tä en pysty editoimaan tai kirjoittamaan mitään muuta. Tämä mitä nyt teen Kellotornin kanssa on puhdasta naputtelutyötä. Enimmäkseen olen tehnyt sitä öisin kun olen ensin mennyt nukkumaan ja todennut, ettei tästä tule mitään. Sitten kun nousee hetkeksi ja naputtelee pari sivua koneelle niin se on yleensä tarpeeksi. Parasta unilääkettä ikinä!

Muuta? No odotan lomaa johon on vielä muutama viikko. Ei olla menossa minnekään (tai no ikeaan), eikä ole mitään suunnitelmia (paitsi parit treffit). Minulla on se huono tapa, että kun olen lomalla, niin sitten yhtäkkiä olen sopinut jonkun menon jokaiselle päivälle. Nyt yritän olla sopimatta.

Olen myöskin aloittanut uuden haasteen: älä varaa yhtään kirjaa ennen kuin entiset varaukset on luettu -haaste. Vähän tuli takapakkia haasteen kolmantena päivänä kun tein varauksen yhteen sarjakuvaan, mutta poistin samalla yhden toisen varauksen joten lopputulos oli plus miinus nolla, eli siis en ole vielä epäonnistunut (selityksiä selityksiä, tätähän kaikki nistit harrastaa).

Tammikuussa luettu, viime vuoden summausta ja kaikenlaista muuta

Näiden lisäksi luin pari kirjaa Kellotornia varten. Huomaa kyllä, että innostuin tammikuussa taas pelamaan. Pelaaminen, lukeminen ja kirjoittaminen tappelevat kaikki samasta ajasta joten se on aina joltain pois jos joku saa vähän enemmän huomiota. Tällä hetkellä luen Jo Nesbon Lumiukkoa. 


Tajusin muuten, etten mitenkään summannut viime vuoden lukemisia. No tässä tulee. Luin viime vuonna yhteensä 57 kirjaa. Näiden joukossa ei ole niitä kirjoja joita luin töitä varten eikä läheskään kaikkia niitä jotka luin Kellotornia varten. Tänä vuonna ajattelin, että voisin kokeilla hyllynlämmittäjä-haastetta. Ajatus olisi siis lukea yksi sellainen kirja kuukaudessa, joka on seissyt jo hyvän tovin kirjahyllyssä. En siis aloita niistä kolmesta kirjasta jotka pelastin viime viikolla kirjaston kierrätyshyllystä kotiin tai niistä kahdesta jotka sain lahjaksi. En myöskään aio etukäteen valkata mitkä nämä 12 kirjaa ovat, vaan ihan valikoin senhetkisen fiiliksen mukaan. Ensimmäisen olen kuitenkin jo valinnut ja otan sen luettavaksi heti Nesbon jälkeen. Keksin tämän idean vasta viime viikolla joten olen jo nyt heti yhden kirjan verran jäljessä. Hyvä alku siis.


Mitäs muuta? No bussilakkopäivä meni ihan etätöiden merkeissä ja illemmalla menin lenkille. Eilisen pelasin melkein koko päivän ja tänään kävin treeneissä ja muuten vaan olen lukenut. Eli toisin sanoen, ihan kiva viikonloppu. 

Ihanaa kun on lunta ja pakkasta. Toivottavasti ei lauhdu ihan lähipäivinä (mielellään ei ennen toukokuuta).