Tänään
heräsin jo neljältä. Ei ollut suunnitelmissa, mutta kissalla oli nälkä enkä sitten saanut enää unta. Joten nousin ylös, keitin teetä ja kirjoitin. Viime viikolla kun luin E:tä tajusin, että
kirjoitan paremmin kun kertoja on minä muodossa. Kellotornia olen
kirjoittanut kolmannessa persoonassa, mutta sen ahaa-elämyksen
jälkeen päätin muuttaa kertojan minä-muotoon. Huomasin eron heti. Tekstistä tuli rikkaampaa ja kirjoitaminen on ollut paljon helpompaa.
Jaa
sitten ne ongelmat... Kellotornin tarina etenee myös muidenkin, kun
päähenkilön kautta. Ainakin viisi sivuhenkilöä joutuvat jossain vaiheessa kertojan rooliin. Kerronko ne luvut kolmannessa persoonassa (Hylättyjen kaupungissa oli tällainen ratkaisu ja se toimi mainiosti), vai vaihdanko minä-kertojaan ja sitten tuskailen sen kanssa, että he kuulostavat kaikki aivan samanlaisilta? Onneksi tätä ongelmaa ei tarvitse ratkaista vielä. Olen menossa luvussa 4 ja ensimmäisen sivuhahmon luku on 17.
Muuta?
Kävin juoksemassa mistä olen erityisen iloinen sillä herätys oli niin (liian) aikainen ja aamupäivä oli siitä syystä hiukan tahmea.
Mies
on flunssassa mikä tarkoittaa sitä, että välttelemme koskettamasta
toisiamme ja pesen käsiä jatkuvasti. Huhtikuu on kiireinen töiden kannalta enkä millään voi olla sairaana.
Toukokuussa sitten.
Kauhuconin lauantaiohjelma kiinnosti, mutta olin töissä.
Huomenna
on arkivapaa minkä ajattelin käyttää kirjoittamalla, siivoomalla
ja keittämällä kanakeittoa. Huomenna luonamme vierailee myös huoltomies joka tulee katsomaan allaskaappia jossa on ehkä vähäsen
vesivahinkomeininkiä. Se on juuri se kaappi missä kohtaa
pesualtaan, pesukoneen ja tiskikoneen putket.
